Noista "harlekiinikirjoista" tuli mieleen, että korkeakirjallinen Asko Sahlberg kirjoittaa harlekiinia romaanissaan Tammilehto, asiasta on maininnut myös Arto Virtanen. En kyllä jaksanut Tammilehtoa kuin 60 sivua. Jyrki Vainosen romaanissa Swiftin ovella (jouduin lukemaan kokonaan, koska "arvostelin) on myös harlekiinista seksuaalikuvausta. Sahlbergista ja Vainosesta puhutaan Penjamin Lehdon blogissa. Mutta osaavat sitä muutkin. Ei sillä. Niinkun.