perjantai 7. syyskuuta 2012

Viihteen vastustajat


Mitä heille on viihde?
Tositelevisiota, päivittäissarjoja, harlekiinikirjoja (onko niitä, vielä?), "ei-uskottavaa-populaarimusiikkia" (siis jotakin muuta kuin Morrissey, Joy Division ja keitä mitä muita; siis jonkinlaisen määrittelyn kautta "hyväksytty" populaarimusiikki). Ja mitä muuta?

Oikeastaan tuo esittää aika stabiilin kuvan viihteen vastustajasta, hän on samojen illuusioiden uhri ja vanki kuin ns. viihteen kuluttaja, he ovat samassa kielipelissä mutta eri puolilla.

Lienee selvää, etten hyväksy kumpaakaan porukkaa.

Syvempi paneutuminen viihteeseen ja ei-viihteeseen, mikä sittenkin on viihdettä ja ei-viihdettä, mitä löytyy roskasta ja mikä onkin roskaa.

Ja: syvällisin kulttuuri, ei-viihde, voi olla hyvin viihdyttävää ja toisinpäin.

Pidä silmät auki, kyseenalaista kaikki, äläkä ota mitään annettuna.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Please, repäise ja tee Elina Grundströmin kanssa Kanavaan julmasti niputtava juttu siitä, miten ihmeessä konservatiiviesseistejä yhdistää se, että ne kaikista korkeimman ja vaikeimman kirjallisuuden rinnalla musiikin puolella palvoo kasaribrittipiipitystä. Sitä se musana on, oli siinä millaisia tahansa tekstejä ja eleitä ja t-paitoja ympärillä.

Sami Liuhto kirjoitti...

Ysärinä sentään oli Oueisis.