tiistai 18. syyskuuta 2012

Paljon vihamiehiä, paljon kunniaa!


Sarastus, verkkolehti.

Tässä Markku Stenholm kirjoittaa lännestä ja Kiinasta. Minusta on hämmästyttävää länsimaista masokismia, että kehutaan Kiinaa milloinkaan muistuttamatta ns. kulttuurivallankumouksen saavutuksista, mutta auta armias kun sanot Saksa-myönteisen sanasen niin... Eilen tuli taas mieleen, että jos olisi pakko valita, olisin mieluummin fasisti kuin kommunisti. Kommunismin faktinen katkeruus ja kateus on kuvottavaa, kun taas fasismiin sentään liittyy ainakin mielikuvissa rippasen ylpeyttä. Mielikuviimme sopii hyvin fasismin yhteyteen pantavaksi "molti nemici, molto onore", mutta kommunismiin se ei sovi lainkaan. Ehkä siksi rahvas on niin vasemmalle kallellaan, kun he ovat kateellista paskaporukkaa luonnostaan? Eikä ylpeys ym. tarkoita alempien päähänpotkimista, niin kuin rahvas heti luulee, vaistonvaraisesti, vaan huolenpitoa ym., mitä rahvas ei käsitä lainkaan. Vaikka rahvas on kiittämätön, katkera ja karkea niin sitä on siedettävä! Pulkkinen puhui siitä, että kommunismi teki kateudesta luokkavaiston. Miten se meni? Niin se on.

Ei kommentteja: