Velipoika täyttää tänään kolmekymmentä vuotta. Onneksi olkoon! Lahjan saa vasta kahden viikon päästä sillä en luota Postitellaan lainkaan. Kaveri on kokoomuslainen, insinööri, yrittäjähenkinen ja kaikkea sitä mitä minä en ole. On hyvä että näin on. Kuulemma isäänsä vähän ihmetyttää Niinistön äänestäminen, mutta vanhuksilla nyt on muutenkin hankalaa. Toinen velipoika on kaksikymmentävuotias, täyttää marraskuun lopulla kaksikymmentäyksi vuotta. Hän on se poikkeama, joka tämän porukan sukupolvesta, johon me kolme kuulumme, on käynyt armeijan. Meiltä muilta se jäi käymättä. Velipojat eivät ole milloinkaan tavanneet toisiaan. Ehkä juuri siksi ovat kunnon ihmisiä ja voineet ottaa epämallia minusta, jolloin ihmisestä kasvaa kunnollinen.