Sivut

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Tero Liukkosen mielenkiintoisessa kirjoituksessa on virtuaalisuuden suomennoksen osa: pilveen tallentaminen. Kirjoituksessa korostetaan nykyisen tiedonhankinnan helppoutta, kun ei tarvitse ravata kirjastossa tarkistamassa että miten se kolmas etunimi kirjoitettiinkaan. Tämä nykytila merkitsee sitä, että asiaa voi tekstiin tunkea noin kymmenen kertaa enemmän kuin ennen. Ehkä juuri tätä on Hannu Helin tarkoittanut moittiessaan kevytmodernismia? että helpolla päästään vaikka olisi vaikeampikin tie?

Ylipäänsä, mitä tulee kevytmodernismin kritisointiin, olen samaa mieltä, mutta näkisin että ihminen useimmiten menee siitä missä aitaa ei ole koskaan ollutkaan. Ja kuitenkin on miellyttävää lukea kevytmodernismia, koska on kivat treffit kirjailijan kanssa vai miten artikkelissa sanottiinkaan. Puhuttiin tuossa X.:n kanssa kevytmodernismista, oli kovin mieltynyt termiin, ja hän tunnusti että ottaisi kuuluisalle autiolle saarelle mieluummin Hannu Helinin tuotantoa kuin sanomalehtirunoutta (ei puhunut sanomalehtirunoudesta, mutta sanomalehtirunoudella tarkoitan hyvin ajanmukaista runoutta, mitä Helinin runous ei ole, vaikka hän käyttää ajan mahdollisuuksia hyväkseen). "Ajan mahdollisuuksia", olen todellakin lukenut liikaa poeettista onania (aka kirjallisuudentutkimus).

No, entäpä Leif Färding? Hän on siinä hilkulla onko kevytmodernisti, siis ajallisesti. Hänelläkin oli vähän vanhat konstit käytössä, mutta lopputulema oli hyvin konstikas. Leif Färding tuli mieleen, kun mietin liian usein hänen matkaansa metsään. Luen tässä kirjaa missä tyttö on menossa metsään, Teuvo Saavalaisella meni poika. Tunteeko kukaan enää Saavalaisen kaltaisia komeita kirjailijoita? Toivottavasti Nylén saa joskus valmiiksi Färding-kirjansa, mutta se on hankala aihe, se, kun mennään metsään. Luen hyvin hitaasti Petter Sairasen kirjaa Muisti on unta, aihe on niin raskas että on oltava tarkkana. Miten olenkin aikoinaan lukenut Saavalaista tuosta vain? Tai Huovisen Pojan kuoleman.

Surun virsiä on kertomus Leif Färdingistä ja vähän muustakin. Mainitsen tämän ettei tarvitse ihmetellä että kuka siinä on menossa metsään. Minulla oli runo nimeltään Leif Färding ja sujautin sen tekstiin. En oikein muista mitä kirjoitin.

Turun kaupunginkirjastossa on hauska tilanne, kun sinne ei voi palauttaa eikä sieltä lainata. Runohyllyt ovat entistä liikkumattomampia. Kyllä ne uutuudet ovat sieltä tätäkin ennen aina löytyneet. Hannu Helin kertoi blogissaan saaneensa korvauksia kirjojensa lainoista oliko noin kymmenen euroa. Tätä vähän ihmettelin, koska Helinin tuotanto on laaja sekä äärimmäisen tasokas, mutta kai se niin on ettei runoutta kukaan lainaa ja ne jotka runoja lukevat myös ostavat kirjan. Sitten on tämä väliinputoajasakki (minä), joka on niin köyhä että joutuu suuntaamaan kirjaston runohyllylle. Oikeastaan suomalaisten runoilijoiden pitäisi tavatessa tarjota minulle kahvi, sillä olen sen heille lainoillaan ansainnut. Vähän omituista päättelyä. Tuoppi olisi liikaa. Tosin en nyt juo.

5 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Nämä kaksi viimeisintä kirjoitustasi ovat... niin, ovat k a u h e i t a!!!

Niin täynnä kulttuurihistoriaa ja tietämystä ja filosofeja ym että h i r v i t t ä ä !

Niin kuin ehkä aavistat, olen tänä aamuna noussut väärällä jalalla, eli taatusti oikealla, sillä heti kun muistin, miten tänään on määrä mennä k e v ä t k a u d e n avajaisiin, joissa pitää olla varuillaan ettei vain suusta pääse luiskahtamaan sana kulttuuri. Se olisi kammottava virhe! Anteeksiantamatonta epäsosiaalisuutta.

Siksi päätin jo aamusta alkaa harjoitella kulttuurivihamielisyyttä. Sorry, että sinä satut, Sami, olemaan eräänlainen harjoituskappale, tai siis nämä sinun kirjoituksesi. Jotka (oikeasti ovat niin hyviä että on pakko tässä tilanteessa sulkea tämä lause sulkumerkkien sisään) ja sekös minua POTUTTAA.

Liisu kirjoitti...

No, kun sain tuon harjoituksen tehtyä, ja se onnistui, helpotti oloa, ja kun kuulin, ettei senkään uhalla, että siitä voi seurata vihamielisyyttä ja katkeraa kaunaa, ole minnekään elävänä P A K K O mennä, tuli jo parempi olo ja lopetin kulttuurivihamielisyyden ennen kuin se pääsisi liiaksi leviämään ja sanon totuuden:

Kun olin lukenut nämä kaksi ensimmäistä ARTIKKELIA, vilahti mielessä, että herranjestas, nämähän ovat ihan asiallisia tekstejä! Ehkä parhaita asiallisia mitä olen sinulta lukenut. Mutta enhän minä voinut sitä ääneen sanoa.

Nyt sanon, kuulutan koko maailmalle, ja lisään vielä, että HAUSKAA VAPPUA!
(vaikka tiedän, ettei siitä mitään hauskaa tule). Sillä silloin kun ei ole pakko, menee mielellään vaikka mihin!

Sami Liuhto kirjoitti...

Pakkous on jotenkin outo ja hämmentävä juttu niin kuin sanotaan. Hauskaa vappua!

Kulttuurivihamielisyyttä tuntee joskus väkisin kun katselee ja vielä pahempaa kuuntelee kulttuuriväkeä. Että ovat sisäsiittoista ja itseriittoista (myös sisäriittoista ja itsesiittoista) porukkaa! Ja kulttuuri on niin vakavakin asia!

Nyt minuakin alkoi ärsyttää ja samalla helpottaa. On tämä. Nyt on tasapainoinen olo (vaikkakin tasapinohäiriöitä on, tasapainohäiriöitä siis).

Anonyymi kirjoitti...

Kuuntelin tänään Järviradiosta ohjelmaa, jossa juontaja esitti tietokilpailukysymyksiä ja kuutelijat soittivat studioon vastauksiaan. Kysymykset eivät olleet erityisen helppoja ("miksi kutsuttiin vuosien 1719–1772 välistä aikaa Ruotsin vallan alla?", "mikä on Suomen vanhin toiminnassa oleva kaupallinen radioasema?", "montako tahkoa on tetraedrissä?", mutta googlestahan näihin löytää hetkessä vastaukset.

No, studioon soittaneiden veikkaukset olivatkin hyvin moninaisia, eikä oikeita vastauksia meinannut löytyä sitten niin millään. Outoa nykypäivänä, kun tosiaankin kaikki löytyy hetkessä sieltä pilvestä.

Tajusin yhtäkkiä, että ohjelman kuuntelijakunta olikin sellaista väkeä, joka edelleen etsii vastauksia omasta tietämyksestään ja muististaan - ei netin hakukoneella. Ja tämä ihmisten oman pään sisäinen assosiointi teki kuuntelusta hyvin erilaista ja hauskaa. Nyt ei mentykään hakukoneen logiikan pohjalta ja otettu pilvestä tukea vaan turvauduttiin inhimilliseen pähkäilyyn.

t. T.

Sami Liuhto kirjoitti...

Tuo on muuten totta. Koko maailmankaikkeus ei ole pilvessä, ainakaan vielä. Jotenkin lohdullista.

Joskus ollaan, toki nettipalstalla, pidetty pieniä tietovisoja ja toisinaan edellytetty ettei googlata. Tosin ei sekään aina auta. Kai järjestetään "näin hakuilet tehokkaasti"- kursseja?