Viime ja tällä viikolla on noin kolmesti tullut hämärästä esiin nimi Kauko Kare. Googelsin ja Kauko Kare muistetaan unohdetuksi. Käsittääkseni Kareesta on kuitenkin väitöskirja teossa. Lukekaa, selailkaa hyvät ihmiset Kauko Kareen kirjaa Tähän on tultu. Kyllä Liberalismin petos on sille sukua.
Aikoinaan saatoin lukea Noottiakin, kun ystäväni sitä vilautteli. Eipähän sellaista tekstiä muualta tavannut. Sen verran kehun, että minun luokseni usein saapuvat supattamaan nämä niin sanotut vastarannankiisket.
Oulunkylän kirjakaupan omistaja kertoi tunteneensa Kauko Kareen. Kehui keskusteluja. Jäi taas yksi merkittävä ihminen tapaamatta. Kotipuolessa Tähän on tultu oli tärkeässä paikassa kirjahyllyä, siinä missä oli muuta Kekkos-vastaista kirjallisuutta. Yrjö Keinosen kirjat olivat sivummalla, korpraaliksi Keinosta meillä joskus puhuteltiin kun oli taas ollut rajakiistoja, mutta Kauko Kare oli arvossaan. Mannerheim seinällä ja Paasikiven pää, ja Aleksis Kiven. Isoisä ei suostunut koskemaan Helsingin Sanomiin, se oli periaatteellisuutta mistä minä pidän.
6 kommenttia:
Veikko Huovinen oli kans 60-70-luvuilla kovassa vedossa. Ankaraa satiiria ovat nämä lyhyet erikoiset. Ne kestävät aikaa, toisin kuin Erno Paasilinnan itsetietoiset jutut.
T. Rousto-Ville
Erno Paasilinna oli usein hyvä. Tosin tuo yksi Paasilinnan opetuslapsi tekee kaikkensa blogissaan, että Paasilinnan muisto tärveltyisi. Paasilinna nimenomaan oli sitä mitä Hännikäinen & Melender ovat nyt.
Huovinen on tietenkin suuria suosikkejani. Lentsu on mielensäpahoittajien kavalkadi, mutta turkulainen huonosti lukenut kirjallisuusmies esitti Kyrölle, että mielensäpahoittaja on sukua... Haanpään Iisakki Vähäpuheiselle! Tietenkään Kyrö ei ollut Iisakki V.:stä moinaan kuullutkaan.
Kyllä se niin on että ylämäet on käveltävä häkäpyttylinjalla.
No olihan se Erno hieno kielenkäyttäjä.
Heh heh, mahtava se Kämärin muistelma kun Ernon kanssa vähän konjakkia otettiin ja parannettiin maailmaa.
Olisi ollut kiva tavata Paasilinna joskus, vai olisiko mennyt huutamiseksi. Rousto-Villeä muistaakseni on haastateltu. Vaikka taisi jo silloin olla Vempel-Ville. Jospa ottaisi ja lukisi kesällä Iijoki-sarjan loppuun! Reissutyössä olisi seuraavana. Semmosta puuhaa.
Itse aloitin aikoinaan sarjan Liekkejä laulumailta-osasta, kun tiesin että Päätalo oli ollut jatkosodassa Kiestingissä, niinkuin oma isoisäni. Sitten luin siitä taaksepäin ja myöhemmin ne loppuosat. Päätalolla on mahtavia letkautuksia: "Kaikkia perkeleitä se kyrpä tähän maailmaan sylykee!" TOivoisin että oisin itse keksinyt tuon. Tuohan on aivan mahtavaa lyriikkaa.
Siis sotakuvaukset ovat Päätalolla loistavia, samoin 30-luvun kuvaukset. Sotien jälkeen on ollut vähän hosumista mutta en kovin silti moitteisi.
Lähetä kommentti