Aloin lukea Joseph Rothin Radetzky-marssia, johon kirjallisuuskriitikko vastaa: "Mä diggasin siitä Portnoyn taudista." Kirjoja on taas useampi kesken ja oli tietenkin viisasta aloittaa uusi. Parin viikon päästä on toivottavasti tilaustyö valmis ja voi keskittyä muihin puuhiin. Ehkä joskus olen niin vireänä että jatkan Mustien lehtien analysointia, nyt en ole jaksanut vaikka paperikasa on tuossa lähellä. Antaa sen olla siinä. Sen on hyvä olla siinä. Seuraavaksi on analyyseerauksessa tyhjä sivu ja ehkä se helpottaa tuloa rimalle.

Olen myös ja muun muassa lukenut Petter Sairasen hurjaa kirjaa Muisti on unta. Kirja on hyvin tiivis, sävy on jatkuvasti uhkaava ja lukija tietää että uhka toteutuu. Varmaan voisi puhua dynamiikasta ja uhan poetiikasta mutten viitsi. Kirja on niin hieno ettei sitä ole syytä pilata typeryyksillä.

Runokirjoja voi pitää maksimiajan lainassa, kun ei niitä kukaan muu kuitenkaan lainaisi. Runoilija on luomakunnan ravintoketjussa ylin ja alin, runoilijalla ravitaan ja runoilija saa myrkyt itseensä.

Kyllä on kiehtovaa seutua Keski-Eurooppa Münchenistä itään. Se on Sarmatiaa. Sleesia. Silesia. Böömi. Mustaa multaa.