Vätin Kustannuksessa suunnittelemme olympiadeittain ilmestyvää Vätin Kirjallista Vuosikirjaa (VÄKK). Baron Pierre de Coubertinin olympiadin päätös 2012 on nyt työn alla eli
VÄTIN KIRJALLINEN VUOSIKIRJA 2012
Teemana on tällä kertaa
Turkulainen katupoetiikka ja turkulainen roskaproosa
Kokoamme olympiadeittain ilmestyvään vuosikirjaamme turkulaista katupoetiikkaa ja turkulaista roskaproosaa. Haastattelemme tekijöitä, kokijoita, luentaansa väsähtäneitä. Vätin Kirjallinen Vuosikirja 2012 - Turkulainen katupoetiikka ja turkulainen roskaproosa on omistettu turkulaisen kriitikon Putte Wilhelmssonin kantapöydän kantatuolille turkulaisessa entisessä taiteilijaravintolassa Uudessa Apteekissa.
6 kommenttia:
Voisi keksiä paremman nimen, tuo on liian virallinen.
Miten olisi: Vätin myötäkaanon -- kadun poetiikkaa.
Toi "kadun poetiikkaa" on loistava.
Vättikaanon -- kadun poetiikkaa.
Pahkiksessa oli joskus Hesaripläjäys ja kolumni nimimerkiltä Kadun (että olen) mies. Jakke Tontti vois ottaa ton nimimerkin käyttöön, tai Makke Soikkeli paremminkin. Nää miesmasokistit. Tosin niillä on vaimot eli mitä vaimot on mieltä panennan poetiikastansa. Korjaus: kriittisen panennan poetiikastansa.
Ruotsissahan on jo että on kortsupakko. Se on varmaan näilläkin, varmistuksena kaksi varmuusvälinettä päällekkäin ja etuajo-oikeus vähemmistökansallisuuksille. Siinä kriittisen panennan poetiikko kalju valjusti kiiltäen odottaa että pääsee itsekin tositoimiin. Istuu tuolilla ja kuuntelee möyrintää, joka olisi alistavaa, ellei toimijoina olisi kaksi maskuliinisesti alistettua patriarkaalisen rakenteen uhria. "Ska vi göra det också i andra hålet?" kysäisee toinen niin kuin Lajinsa viimeisessä ja toinen sannoo "Jååå..." Ruotsi tosiaan on meitä neljännesvuosisadan edellä kaikessa idioottimaisessa.
Tunteeko vasektomoitu miesmasokisti mustasukkaisuutta, joka on patriarkaalisen rakenteen jäänne?
"Tulitko sä jo?"
"Ei, mä menin. Pitemmälle."
"Mä menin vielä pitemmälle, mä menin niin saatanan pitkälle, että tulin."
"Sä oot sillä tavalla radikaalimpi kuin mä."
"Joo, mä olen laimentamaton."
Lassi Kämärin dialogia!
Miten henkilöt tukevat toistensa mielipiteitä.
Pikkasen ärsyttää kun jotkut vaan ovat päässeet hänen henkilöhahmoikseen.
LIMA SAUHTO MENEE PITEMMÄLLE
- Hei, mä meen pitemmälle.
- Ai jaa, miten niin.
- Kun mä sanon että mää meen pitemmälle.
- Eikö siihen muuta vaadita?
- Ei.
- Himo Nännikäinen julkaisi radikaalin teoksen.
- Niinkö, mitä se käsittelee?
- Puutetta.
- Siis puutetta. Minkä puutetta?
- Vitun.
- Et ole tosissasi!
- Kyllä olen.
(Tuo ensimmäinen dialogi tuolla ylhäällä on kyllä aivan liian monikerroksellinen ja sujuva kämärismin tunnusmerkistön täyttäväksi. Mutta tuo Samin alkaa olla jo kohdillaan.)
Tuo tulemisen ja menemisen poetiikka ei ole kämärismiä, totta.
Siis vissiin jotenkin näin:
LIMA SAUHTO ON RADIKAALI
- Mulla seisoo.
- Oletko radikaali?
- Olen.
- Juha Seppälä on radikaali.
- Mutta minä olen Lima Sauhto.
On tossa jotain liikaa.
LIMA SAUHTO VÄHENTÄÄ SYYLLISYYTTÄ
- Mielestäni natsien ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä.
- Ai miksei?
- Koska aikaa on kulunut.
- Vähentääkö se syyllisyyttä?
- Kyllä.
- Miksi.
- Koska olen Lima Sauhto.
LIMA SAUHTO VITTUILEE
- Olen rankka jätkä ja vittuilen Tontin Jakelle.
- Anteeksi, kuka olet.
- Lima Sauhto.
- En ole kuullutkaan.
- Mutta minä olen rankka jätkä.
- Miksi.
- Koska olen Lima Sauhto.
Tuo kämärismiin olennaisesti liittyvä stilistisyys, joka poistaa sisällön ja jättää rääppeet jäljelle, on hankala saavuttaa.
Lähetä kommentti