Sivut

maanantai 21. toukokuuta 2012

Löysän, fraasisen ja populistisen ajattelun malliesimerkki:


Erkki Tuomioja on just hyvä, kun se sanoo suorat sanat Israelista.

Olen kuullut tuon monelta (kahdelta) oikeastikin järkevältä ihmiseltä ja tahdon nyt varoittaa heitä sortumasta tuollaiseen latteuteen.

Aksiooma:

Jos rahvas on samaa mieltä kanssasi, olet väärässä.

Lueskelin pitkästä aikaa Antti Nylénin ensimmäistä esseeteosta. Siinä on kovaa tekstiä. Luen kohta sen toisenkin. Olen sitä kaihdellut, toivottavasti turhaan, kun Nylénistä on vähän tullut sellainen katolilaisten Jaakko Heinimäki, jota ruoskii kiitettävästi ensimmäisessä esseeteoksessaan. Ehkä olen väärässä.

Vihan ja katkeruuden esseet. Kovin laimeita tunteita eivät ole viha ja katkeruus. Ei Nylén kirjoita edes hallitusti vaan suoltaa kaikenlaista sekavaa ja kontradiktorista paperille minkä ehtii. Ei sellaista tahtia jaksa pitkään. Haavistolaistuu. Sitten kun liikkuu näiden pösilöiden seurassa, alkaa väkisinkin lievennellä kannanottojaan, ettei pöytäseurue häiriinny. Siksi on syytä erakoitua. Linkolalla on hyvä tilanne.

Katson Emmerdalea. Vitun hyvä sarja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sanoo niin tai näin, rahvas on sen aina ensin sanonut.

Kuka on sanonut mitäkin ensin, siinä pulma.

Tarvitaan ajatusten Teosto. Ajasto.

Ht.

Sami Liuhto kirjoitti...

Rahvas ei ole milloinkaan sanonut esim.:

Minulla ei kerran seissyt

tai

Tarkistan näkemystäni.

Se on mahdottomuus. Ensin sanominen ei ole ongelma tai kuka mitäkin on sanonut, vaan mitkä sanomiset ovat kenellekin luonteenomaisia.