maanantai 28. toukokuuta 2012

Löysi linkin tällaiseen artikkeliin, kun pyöriskelin internetissä. Käsittääkseni ihminen ei päätä kuolemasta, näin minulle on sanottu. Eräs mainitsi, että meitä vierestä seuraavia ahdistaa katsoa kuolevia ja siksi toivomme heille pikaista loppua.

Juurikuolevaa on hankalampi käydä sairaalassa katsomassa kuin vastasyntynyttä.

Thomas Bernhard kertoo tästä Hengityksessä, omaelämäkertansa kolmannessa osassa. Eikö ole syvästi vittumaista käydä katsomassa kuolevaa, se on kuin näkisi oman tulevaisuutensa?

Esko Valtaoja puhuu omasta puolestaan, kun häntä luonnollisesti ahdisti ystävän kuoleminen. Hän on jäävi sanomaan mitään.

Paras kannanotto, minkä olen aiheesta lukenut on se, että pyrittäisiin saamaan ihminen kuolemaan arvokkaasti eli ei välitettäisi, jos viikon tai kuukauden päästä kuoleva addiktoituisi opiaatteihin, vaan annettaisiin kivunlievennystä ihan kunnolla. Ei ole mitään tolkkua, jos annostelua rajoitetaan kun potilas on kuolemassa.

Päivi Räsänen yritti televisiossa sanoa, mihin viime vuosisadalla nämä eutanasiatouhut johtivat, muttei häntä tietenkään kuunneltu. Sitten häntä syytettiin populismista, luonnollisesti. Vaikka jos mikä on populistista niin kannattaa eutanasiaa. Minä en sitä kannata. Enkä kuolemanrangaistusta.

Mitä nämä idiootit tällä viikolla keksivät? Milloin Vihreät ovat ehdottaneet jotakin järkevää? Vihreiden toiminta osoittaa selvästi, mihin kannabiksenkäyttö vie, todella sekavaan käytökseen. Tästä syystä olen vältellyt erilaisia kannabistuotteita parhaani mukaan ja voin ylpeänä todeta, etten ole käyttänyt mitään kannabistuotteita tänä kalenterivuonna 2012. Jos en käytä koko vuonna, niin kuin tavoittelen, on se ensimmäinen kerta sitten vuoden 1993. Viime vuonna yritin kovasti ja joskus onnistuinkin, mutta muutamaan otteeseen otin vastaan minulle tarjotun savukkeen. Joulukuussa 2011 viimeksi.

Kannabikseen minut tutustutti eräs nykyinen dosentti miehensä kanssa. Oli se aikaa! Hetken kuluttua möyrin ojassa eivätkä he olleet tunnistavinaan. Mitä siitä. Mutta nauratti, kun he kielsivät kaiken. En ole ollut aikoihin heidän kanssaan tekemisissä, mutta kuulemma heillä menee hyvin. Se on mukava kuulla, yleensä ihmiset selviytyvät, selviävät, ja mitä tulee kannabikseen, se oli heille teatteria, kapinaa ja muuta sensellaista.


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oikeinko päivystävä dosentti?

Sami Liuhto kirjoitti...

En tiiä.

Anonyymi kirjoitti...

Mua on aina kiinnostanut tietää, että mistä sitä kannabista oikein Suomessa saa kun kaikkialla sitä kuuluu olevan, mutta eipä juuri ikinä ole vastaan tullut.

Yritä tässä nyt sitten boheemisti retkahtaa huumeisiin, edes niihin nössömpiin, mistä äiti varoitteli.

Sami Liuhto kirjoitti...

Oon ennenkin kuullut ton ihmettelyn. Se on kai niin, ettei niihin aluksi törmää, mutta kun törmää ja ottaa kiinni niin sitten törmää jatkuvasti. Mä nyt oon ihan huumejätkän olonenkin (sekavat puheet ym. käytös) eli siksi tullaan nykimään hihasta. Ja kyllä koira koiran tuntee jne.

Kannabis on ihan typerää. Se on semmosta naurettavaa leikkimistä. Mystiikkaa ja itsepetosta. "En osta enkä myy." Just joo voi vittu. Kannattais sitten olla myös tarjoomatta ettei homma leviä. Jos kannabis laillistettais, siitä katois mystiikka ja sekös ärsyttäis.

Kirjottelen näköjään puhekieltä. Vitun kiva. Mutta sanomaa se ei muuta.

Anonyymi kirjoitti...

Nippu Liuhtoja perillä, kiitos! Yksi niteistä lentää heinäkuussa Cincinnatiin Ohioon, suomenkielisen kirjallisuuden lukupiirin iloksi.

Taidan kopioida mukaan myös Vätin Sanomat - kulttuuriuutiset synnyinmaasta kiinnostavat varmasti.

Anonyymi S

Sami Liuhto kirjoitti...

Olis pitäny tunke Watti Newseja enämpi kirjekuoreen, mutta tais olla viimeset kappaleet. Mut nyt oon kopioinut niitä lisää ja Surun virsien tilaajia yhä ilahdutetaan Vätin Sanomilla.