Katselin eilen Eurosportilta wrestlingiä (vaimo tykkää enemmän UFC:stä, mutta yhteinen intohimo meillä on potkunyrkkeily) ja Starba muistutti että uusimmassa NYT-liitteessä (a.k.a Jugend-liite) on etusivu ja kaksi aukeamaa omistettu lajeista jaloimmalle, wrestlingille. Taidankin suksia kirjastoon lukemaan, mitä pojat ovat puhuneet. Youtubesta löytyy suomalaista wrestlingiä, eikä se todellakaan ole huonotasoista, vaan kunnon meininkiä, veri lentää ja yleisö ulvoo.

Postilaatikossa oli kirje Poesiasta. Ei kuitenkaan kirjepommi, vaan lähetys sisälsi Tammikuun, Helmikuun, Maaliskuun ja Huhtikuun. Tuli mieleen, että Reijo Mäen Huhtikuun tytöistä on olemassa harvinainen erhepainos nimellä Hutikuun tytöt.

Mutta wrestling se on poikaa! Jos olisin nuori ja edes auttavasti terve, alkaisin harjoitella tavoitteenani Pohjois-Amerikan ammattilaisareenat. Nuoruus meni pesäpalloon, jääkiekkoon ja juoksuun! Naurettavaa. Wrestlingissä yhdistyy urheilu ja taide baletin tapaan. Suomalainenhan ei voi tätä ymmärtää, kun suomalainen on semmoinen realisti. Vitun ääliö. Kokeellisen runouden kannattaisi seurata wrestlingiä, siinä kun muodostuu todella omituisia kulmia todellisuudeksi kutsuttuun sekavuuteen. Asioiden realismiarvo vaihtelee. Se on hienoa. Mikä on käsikirjoitettua ja mikä ei. Myös yleisöllä on rooli (se vuorovaikutus, interaktiivisuudesta muutama vuosi takaperin puhuttiin).