No niin. Keikka oli jonkinlainen, ensimmäinen kappale "Peut-être qu'un jour" meni vähän niin ja näin, mutta "Miksei musiikki soi" jo soi, niin sanotusti. John Cagen "4'33" oli mielenkiintoinen, kun puhetta piisasi, myös yhtyeen taholta. Kyllä siitä hyvä livelevy tulee, kun täräytämme 8-10 versiota tästä kappaleesta. Jokainen versio on todella erilainen.
Sitten soitimme ja lausuimme ja lauloimme "Balladin valmiiksi kuolleesta rakkaudesta". Se on sellaista tasapainoilua banaalin rajoilla, että kappale on jonkinlainen yhtyeemme tavaramerkki. Sitten luin Parnassoa ja viimeiseksi soi "Lasista hiekkaa". Kai osa yleisöstä piti. Sitä toivoo.
Kerkisimme paikalle kun Esa Hirvonen lausui. Juha Kulmalaan emme kerinneet, mutta Tapani Kinnunen sukkahousut päässä oli hieno näky. Meitä ennen lausui vielä Jonimatti Joutsijärvi, olin siinä vaiheessa niin jännittynyt etten oikein pystynyt keskittymään runoon, joka oli pitkä. En kuitenkaan hihitellyt nurkassa.
Hauskaa, kun oli selvin päin. Muistaa mitä tapahtui. Esa Hirvonen kertoi palindromeista ja yritin oppia. Joku nainen kertoi kirjoittavansa palindromeja Rauman murteella.
Tällainen keikka. Esityksemme jälkeen nuori nainen luki koskettavan runon ihmisestä. Kun meidän jutussa osaltani on kaikenlaista pelleilyä, niin pisti nuoren naisen runo miettimään elämän asioita. Puhuin papinkin kanssa. Sitten lähdimme kotiin.
4 kommenttia:
Näkyikö keikalla Salusjärveä? Onko Luutiihin tulossa napakka keikka-arvostelu?
Turussa pitäisi olla oma Järvensä, Joutsijärvi on! Bändimme pomo mietiskeli autossa Joutsijärven lukemaa runoa, mutta oli unohtanut sen kohdan mistä mietti. Mutta mietti. Oli kännissä. Mutta ahersi illalla vielä ja kuunteli keikan. Moitti lausumistani, mutta tunnusti tyrineensä ekan biisin. Mutta ei pahasti tyritty.
Tuleva livelevy, joka koostuu tästä yhdestä John Cagen biisistä, saa hyvän aloituksen eilisestä versiosta, jossa yleisö pölisee ja pohdiskelee biisiä. Sellainen johdatus aiheeseen. Tästä kiitämme erityisesti Tapani Kinnusta, joka innoitti keskustelua. Siinä kanssa kaljupää, joka ei malta olla hiljaa! Kolmannella levyllämme, joka on toinen studiolevymme, mikä saattaa olla garage-tyyppinen nauhoitus (Tom Waits, huom!), Kinnunen on feat.-artistina.
Nowak-Puttonen vai Pääjärvi-Salusjärvi? Tässäpä kysymys, joka jakaa kirjallisuusväen edistyksellisiin ja taantumuksellisiin.
Nowak-Pääjärvi tiätty!
(vastustan tällaista kommentointia, mihin nyt sorruin. Tämä on kai sitä ironiaa, vastuunpakoilua, suomeksi sanottuna pelkuruutta, eli:)
Vastaan Nowak-Puttonen kuitenkin, sanon kuitenkin, sillä onhan N-P usein ärsyttävä ja melkein aina mitäänsanomaton, mutta Pääjärvi-Salusjärvi ovat vielä kakkosylivoimaa (pidän häviötä Kanadalle tärkeänä, siitä opitaan, eikä hävitä tärkeitä pelejä), joilla menee usein ylipelaamiseksi ja vastahyökkäykset ovat sitten vaarallisia.
Lähetä kommentti