Olen väsynyt.

"Rappari" jakaa tietämystään Iltalehdessä:

Mistä oli kyse?

- Olin keskustelemassa siitä miten historiaa luetaan ja kirjoitetaan. Jos käsittelemme Suomen kansalaissotaa samanlaisilla kriteereillä, kuin millä arvostelemme vaikkapa Ruandan sotaa, on selvää että ihmisten teloittaminen ilman oikeudenkäyntiä on sotarikos. Vääjäämätön totuus on, että Mannerheim johti pienen Suomen kansan sankarilliseen taistoon, mutta muut tapahtumat sitä ennen on jollain tavalla pyyhitty pois historiankirjoista.

Alleviivaus minun. Puuttumatta"Suomen kansan sankarilliseen taistoon" olisin kiinnostunut tietämään näistä pyyhkimisistä, koska, niin kuin lausunnon alusta ilmenee, "rappari" viittaa siihen että on lukenut historiaa. Jaakko Paavolainen tutki näitä asioita 1960-luvulla, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ilmestyi 1959-1962 ja jo ennen Linnaa julkaistiin tutkimus niin sanotusta ei-valkoisesta näkökulmasta. Myöhemmin niitä on julkaistu kymmenittäin.

Eikö tämä "Paleface" ole jonkin sortin vasemmistolainen? Tälläkö tasolla on yleisemminkin nykyvasemmistolaistemme historiantuntemus? Toistelevat vanhoja fraaseja, vaikka asia on tutkimuksessa käsitelty vuosikymmeniä sitten ja sivistyneet ihmisetkin ovat tietäneet ainakin kolmekymmentä vuotta, että pieniä ja suurempi lipsumisia vuonna 1918 oli vähän puolin ja toisin?

Mutta kun pitäisi lukea. Satoja, tuhansia sivuja tieteellistä tekstiä on vastassa ennen kuin voi muodostaa realistisemman näkemyksen asiaan. Myös ennakkoluulot voivat haihtua, voi tulla objektiivisemmaksi ja huomata olleensa joskus jopa väärässä. Nämä vaarat ovat olemassa, jos alkaa lukea, eikä vasemmistolaisella siihen ole mahdollisuutta, sillä hän on käytännössä aina väärässä ja itsensä hölmöksi huomaaminen on hankalaa.

Siksi onkin parempi käyttää huumeita Tavastialla ja argumentoida että isoisoisä tapettiin (tällaisen argumentoinnin luin Facebookista). Aika monilla on tapettu. Ei se ole mikään argumentti. Minullakin joku isoisoeno tapettiin punaisten toimesta, mutten minä tunne kaunaa siksi työläisiä kohtaan, siksi en tunne heitä kohtaan mitään, mutta muuten sääliä.

Oikeastaan on väärin puhua vasemmistolaisista, olisi syytä puhua kommunisteista. Vasemmistosta puhuminen on lieventelyä, kommunistia voi sentään kunnioittaa, hän on mennyt pitkälle, mutta vasemmistolainen on säälittävä pelle. Mutta kun nämä ovat pelkkiä vasemmistolaisia, ei heistä ole kommunismiin. He "fanittavat", "diggaavat" ja "hypettävät" mutta ovat tarkkoina sen suhteen etteivät mene liian pitkälle, sillä kohta puoliin he vaihtavat puolta ja väriä ja ryhtyvät asuntolainaisiksi. Siihen jäi radikalismi. On tärkeää, että silloin ei löydy rekistereistä mitään.

Vaimo meinaa liittyä sos.demeihin. Voi vittu. Ei kai se mitään. Ja kaveri on vasemmistolainen. Tunnen myös perussuomalaisia, joten voin aina ravita itseäni sillä seuralla, joka minua ei hetkeen ole saastuttanut. En nyt tarkoita sos.demejä, kun tahdon aina ravita itseäni vaimon seuralla. Kaveri taas on fiksu ja ihmettelen kun on vasemmistolainen, muttei kukaan ole täydellinen. Tosin häntä luulin. Ja toinen hyväkäs äänesti Halla-ahoa. On tässä kestämistä. Mutta minä kestän.