Aloin lukea Rousseaun Tunnustusten englanninnosta, kun ranskani on niin huonolla tolalla etten saisi ranskankielisestä tekstistä juuri selvää. Ilmeisesti englanninnos on complete, se on tuntemattoman tekijän, Wordsworth Classics of World Literature -sarjassa ilmestyvä. Vuonna 1904 on englanninnos ensimmäisen kerran ilmestynyt. Kohta on mentävä ranskan kurssille, ei tästä tule mitään ilman ranskan taitoa. Kyllä minä selvän tekstistä ehkä saisin, mutta olen laiska ja tyhmä. Minulla ei ole juuri lainkaan kielipäätä. Rousseau on miehiäni. Voltaire jättää minut tyhjäksi. Järjen vuosisadalla heilui Rousseaun kaltainen tunneihminen. Se on kaunista. Minuun ei edes enää sattunut kovin kun kävin koppaamassa kirjastosta englanninnoksen. Olen niin tottunut jatkuvaan häpeään. Kerron häpeästäni myös mielelläni.