Kevät on tai niin kuin kuuluu sanoa Se on sitten kevät Se on Kevät Nyt Eikä sitten

Siellä oli kaikki ja Kake Röyhkä
oli kevät yhä on aika harva kirjailija tahtoo muusikoksi

Suomalaisen muusikon polte kirjailijaksi voisi olla tutkimuksen nimi ja aihe. Tämä nyt oli ikävästi sanottu, mutta ei tämä epätotta ole. Se tässä on ikävää. Aukikirjoittaminen vie salaisuuden, vaikka se vain läväyttää todellisuuden päin pärstää. Minua on moitittu aukikirjoittamisesta, siinä saattaa olla pelkoa, moitteessa. Minäkin pelkään. Tämä on juuri sitä.

En ole tänään tehnyt mitään ja jos olisin, sanoisin etten ole tänään tehnyt mitään. En ole lukenut Rousseaun Tunnustuksia, ehkä huomenna luen. Rousseau aukikirjoittaa aika kiitettävästi. Voltairet ovat erikseen ja hyvä niin, on tärkeätä että on olemassa voltaireja, tämä on helposti tunnustettavissa, mutta nämä rousseaut. Siinä on ero, kuka kirjoittaa muistelmat ja kuka omaelämäkerran. Matti Pulkkinen kirjoitti molemmat. Oikeastaan en kovin välitä Pulkkisesta.

Maailma olisi mukavampi jos olisi kaunis. Miksi pitää olla Turun Kansaneläkelaitoksen näköisiä rakennuksia? Lauantaina Tuomiokirkkosillalta näkyi jäällä polkupyörä. Tuskin sitä kukaan haki, nyt polkupyörä on Aurajoen pohjassa. Siellä sen on hyvä olla, kaltaistensa parissa. Polkupyörässä oli sellainen etuteline, johon voi laittaa kauppakassin tai laukun tai jotakin.

Maailma on surullinen. Kevät on hankalin vuodenajoista syksyn ja talven ohella, muttei kesälläkään helppoa ole. Hirvittävä valoisuus. Maailma on suruton. Luin viime viikolla loppuun Rosendalin Suomen herännäisyyden historian XIX:llä vuosisadalla toisen osan ja ihastelin sata vuotta vanhaa kieltä. Saatoin ihastella vähän muutakin. En aivan heti näe että lakkaisin lukemasta kirjoja Suomen historiasta. Tällä maalla on ihmeellinen ja rikas historia. Tulee jostakin Savon metsästä kaveri ja pistää puolet maasta ja ylikin sekaisin. Ruotsalainen on suurin suomalainen, mielestäni, Paavo Ruotsalainen.