Tuli Kritiikki numero V. Kritiikki-lehti luo uskoa kirjan tulevaisuuteen niin kuin tavataan tavattoman tavallisesti sanoa. Yli sata sivua kritiikkiä ja muutenkin puhetta kirjoista!

Pääsin itsekin kirjoittamaan Kritiikkiin ja arvosteluuni oli liitetty pilakuvakin. Luulen, että kirjoittamiseeni on aika helppo liittää pilakuvia, sekä tehdä siitä nostoja niin kuin nostoja oli paljon arvostelussani Nuoren Voiman Retoriikka-ekstrassa.

Erkka Mykkänen kirjoitti Kritiikkiin todella mielenkiintoisen kriitikon kolumnin, jossa hän käsitteli muun muassa kriitikon ongelmia suhteessa Päijänteen laella sijaitsevaan kaupunkiin ja siellä enemmän tai vähemmän sijaitsevaan sakkiin. Mykkänen jopa puhuu "Jyväskylän runopiireistä" mikä on vaarallista puhetta tässä ominaisuudettomassa maailmassa.

Maaria Pääjärven esseetä en ole vielä kokonaan lukenut, esseetä esseeromaanista, mutta siinä puhuttiin kriiittiseen sävyyn "esseeminästä", miten sen taakse piiloudutaan, ja tämä on sitä mistä olen itse karjunut melkein vuoden. Alaviitteessä 11 Pääjärvi sanoo:

"Huvittavaa kyllä, kotimaisesta esseistiikasta käydyssä keskustelussa saatetaan vedota juuri tekstin fiktiivisiin ominaisuuksiin, kun halutaan vähätellä omia retorisia valintoja. Esseen fiktiivisyys tai kirjallisuudellisuus ovat siis käsitteitä, jotka vähentävät kirjoittajan ja hänen tekstinsä vastuuta tosimaailmassa."

Hyvä että joku vaikutusvaltainenkin tämän sanoi, eikä vain tämmöinen räksyttäjä.

Siis: ominaisuudettomuus on vastuuttomuutta, vedotaan siihen ettei ole piirejä eikä mielipiteitä, on vain erilaisia rooleja. Tajuaisipa Suomen laki tämän! Jos nyt esimerkiksi sanon blogiminänä, siis MINÄ en sano, vaan blogiminäni, että Jyrki Katainen on runkkari, niin MINÄ siitä vastuuseen joutuu eikä blogiminäni.

Vietän vielä monta iloista hetkeä uusimman Kritiikin parissa. Siihen kirjoittavat Suomen merkittävimmät kirjoittaja-kriitikot. Sanonpa, että itsekin kuulun heihin, minulla on asiaa ja ominaisuuksia, siis minulla, kriitikkominääni ei ole olemassa. Otan vastuun kaikista sanoistani. Vaikkei aina mieli tekisi. Mutta pakko on ottaa. En voi edes vedota kapakkaminääni, joka käyttäytyy huonosti ja kertoo ääliömäisiä vitsejä, vaan ihan minä siinä on.

Muistan miten kymmenen vuotta sitten Nuori Voima oli ärsyttävä besserwisser-lehti. Ja mitä se on nyt! Tasokas julkaisu, joka on vielä pyöräyttänyt vierelleen Kritiikki-lehden, tuon paksun nuorukaisen.