tiistai 6. maaliskuuta 2012

Olenko aivan yksin näkemyksessäni, että Hans Seloa on kohdeltu kaltoin?

Yleisradion kuvaa ja ääntä Hans Selosta täällä.

Näkemykselle, ettei Seloa ole kohdeltu kaltoin löytyy yksi perustelu ja se on vuodelta 1970 kun Selo sai myötämielisen kritiikin Helsingin Sanomissa ja lisäksi sai em. puulaakin esikoiskirjapalkinnon. Nämä eivät olet unohtuneet.

Selo teki itsestään tietoisesti keikarin, diivan, dandyn jne. eikä se ole oikein soveliasta. Mutta hänen esikoisromaaninsa sai kehuja. Niin sai. Siihen kehut sitten loppuivatkin. Luin Pilvihipiäisen kritiikkejä vuodelta 1985, joissa oltiin ihailtavan ulkokirjallisia, jopa kirjan nimi tuotti vaikeuksia, ja se kamala kauna mikä häntä kohtaan vyöryi. Mutta oli noin kolme myönteistä arviota. Helsingin Sanomat jälleen eikä se ole milloinkaan hyvä asia. Jos minulla olisi kirja, toivoisin että HS haukkuisi sen aivan paskaksi, sellainen kuolonsuudelma HS:n kehu on. Parnasso kehui, ja Uusi Suomi. Merkittävimmät kirjalliset vaikuttajat. Siinä oli maakuntalehdillä tekemistä.

Eli ei Seloa pelkästään ole päähän potkittu, on aivan ylistettykin, mutta kumman kiivaina ihmiset ovat, puolesta ja vastaan, kun tästä herrasta on kyse. Turvattomuutta Selo aiheuttaa. Arto Virtanen huomasi tämän arvostellessaan Parnassossa Mariaana Jäntin Amorfiaanaa, miten traumatisoivia hetkiä on vietetty kun avantgardea on Suomen kirjallisuudesta puhdistettu.

Liitin eilen omistukseeni Amorfiaanan, löytyi kirpputorilta ja maksoi yhden euron. En minä sitä olisi löytänyt mutta tuo vaimo.

Ei kommentteja: