perjantai 2. maaliskuuta 2012

Siellä taistellaan. Onhan tuo helvetillinen urakka, ei se hyvää tee. Juuri siksi ihailen urakkaa.

Luutiissa mielenkiintoinen kirjoitus ja keskustelu. Lisään tuon Tytti Heikkisen blogin seuraamiini blogeihin, myös Liisu on syytä lisätä. Siteeraan häntä Luutiista:
Annat kyllä elämänuskoa ja toivoa puheillasi, jotka ovat niin saamarin skarppeja, että vihlaisee.
Tämä kirjoituksesi, luin sen nyt toiseen kertaan, on edelleen hyvä ja lainaukset siinä kaikki huippuluokkaa, niin todellisia, että ne kaikessa kriittisyydessään luovat nekin ristikkopohjaa jalkojen alle. (minun tekee mieli kopsata tuo ja vilkaista sitä aina kun usko alkaa hiipua)
Kuuntelin eilen radiosta ykkösaamun kolumnin, ja herra varjele miten terävän selkeästi se kaikui korvissa. Olin ihan äimistynyt. Sitten kävin sen ylen sivustolla vielä varmuudeksi lukemassa. Täytyy sanoa, että tekstinä se oli kuin kolumnisi lepopaikka. Ensi kertaa koin, mikä ero on puhutulla ja kirjoitetulla tekstillä. Kirjoitettuna siitä puuttui se innostus ja hengenpalo (sitä on siis olemassa!) mikä voi olla ihmisen äänessä.
Minusta Yle ykkösen kolumnistit ovat yleensä suurta herkkua kuulijalle, puhuvat he mistä asiasta tahansa. Siellä on monta teräväsanaista ja innoittavaa puhujaa, sinä ole yksi niistä – parhaimmista. Onnittelut!
Tässä on tyylitaituri asialla. Asiaa ei voi viiltävämmin ilmaista.

Ei kommentteja: