Tein runoläpyskää. Se on hauskaa hommaa, näkee kättensä työn tuloksen, niin sanotusti.

Ei siitä hintaa kehtaa ottaa, mutta jakelen sitä mielelläni ihmisille kunhan se valmistuu.

Hyvää jälkeä tulee tuolla meidän tulostimella.

Runoelmani kertoo menneestä elämänvaiheestani, kun olin katkera, nykyisin yritän olla olematta katkera. Tässä on se ongelma, että olen vajaa kaksi vuotta kirjoittanut teosta, joka on aivan tarkoituksella katkera, mutten taida kirjoittaa sitä loppuun, koska en tahdo enää olla katkera. Kirjoitan kaiken uusiksi. Ikävää on, että samalla hautautuvat alustavat kokeelliset tekstini, joita tuo teos pitää sisällään, mutta ehkä julkaisen niitä muuten, siis lähinnä tässä blogissa.