Sivut

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Cambridge Spies -sarjan lopussa on kohtaus, jossa yhdessä Donald Macleanin kanssa Neuvostoliittoon pakeneva Guy Burgess käy tapaamassa Anthony Bluntia ja sanoo tälle: "Oh, I forgot my copy of Middlemarch." Seuraa, että Blunt antaa oman Middlemarchinsa Burgessille, joka poistuu ja sarja päättyy.

Tätähän ei voisi sovittaa Suomeen. Ylipäänsä kirjalliset viittaukset, jos niitä kukaan huomaa, aiheuttaisivat lähinnä naurua. Ottaisiko Suomesta pakeneva vakooja mukaansa oman kappaleensa Seitsemää veljestä? Että kirjalla on arvo, omalla kappaleella kirjasta, että julkiset kirjastot, vaikka ovatkin aivan keskeisiä kulttuurin olemassaololle, eivät riitä vaan tarvitaan vielä oma kirjasto.

Tämä on suuren surun maa. Meillä on moottoriteitä, Nokiaa, teknologiaa, mutta kulttuuri on hyvin ohutta. Silti Suomesta on tullut maailmanluokan kirjailijoita, säveltäjiä ynnä muita taiteilijoita, mutta heidän olemassaolonsa on selitettävää eikä automaattista. Taiteella pitää elää. Käsitys kuvastaa nuorta ja epävarmaa kulttuuria, joka painottaa materiaan ja muuhun häviävään, ikuinen kauneus on sille vierasta.

Taiteilijoita (ynnä tutkijoita) pidetään aivan avoimesti yhteiskunnan, siis veronmaksajien, elätteinä, eikä kukaan älyä, että tuilla ne telakatkin pyörivät. Ja mitä sitten? Sivistyneen yhteiskunnan kuuluu tukea taidetta ja tiedettä, sillä ei niitä kukaan muu harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tue, ja jos sivistynyt yhteiskunta ei tue taidetta ja tiedettä niin se on pian raakalaisten yhteiskunta. Suomessa ollaan menossa tähän suuntaan, esimerkiksi perusteluna sille, että ravintolat ovat auki neljään saakka, käytetään perustelua kyseenalaistamatta sitä, että ravintoloiden aukioloaikojen lyhentäminen vähentäisi työtä. Tosiaan, jos asteroidi uhkaa maapalloa, saattaa käydä niin ettei tehdä mitään, kun varotoimenpiteet veisivät työpaikkoja.

Onneksi koko maapallo ei ole näin hullu, vaan lähinnä protestanttinen maailma, muualla ihmisillä saattaa jopa olla niin sanottuja arvoja. Heillä on ominaisuuksia, eivätkä he jatkuvasti kyttää omia ja toisten sanomisia.

Valmistaudun kauhistuttavaan kirjoitustyöhön, eräpäivä on noin juhannuksena 2012, eikä siihen ole paljon aikaa. Mietin näitä asioita, joista jupisen.

Ei kommentteja: