Yritin etsiä Youtubesta parempaa versiota tästä tunnetusta virrestä (631a) ja Siionin virrestä (252), mutta menettelee tämäkin:

"1.
Oi Herra, jos mä matkamies maan
lopulla matkaa nähdä sun saan!
Oi, jos mä kerran
näkisin Herran
kunniassaan!

2.
Sinua kaipaa sydämeni,
sun puolees huutaa mun henkeni.
On yksin tästä
sen ikävästä
kyyneleni.

3.
Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet
sinulta saavat,
sä luet haavat
ja kyynelet.

4.
Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
vaikkei ois toivoa ollenkaan.
En päästä sua,
ennen kuin mua
käyt siunaamaan.

5.
Oi Herra, suothan sä minulle
sun armos voimaksi matkalle.
Anteeksi anna,
mua nosta, kanna,
vie perille!

6.
Oi saanhan joukkoon autuaitten
kanss' ystäväini ja omaisten
mä päästä kerran
luo armon Herran.
Oi saanhan sen!

 

Wilhelmi Malmivaara 1903. Virsikirjaan 1938."

Elämä on niin kurjaa ja vihaista etten ainakaan minä selviä siitä ilman virsiä. En osaa laulaa juuri yhtään, mutta kuuntelen mielelläni virsilaulua ja luen sanoja. Saan lohtua siitä.

Sitten on tämä virsikirjan numero 622 Siionin virsien numero 281:

"1.
Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.

2.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.

3.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen.

 

Ruotsalainen 1656. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937, 1984."

Ei ihminen elä pelkästä Pyhästä hengestä, sanotaan, mutta ei sitä ilmankaan elä. Tai en minä muista tiedä, mutta minusta elämä on hyvin traumaattista. Lohtua, sitä kaipaan. Mikä määrä vihaa on, hyvin vähän rakkautta.