Se, että on tunne asiasta, täysin perustelematon, pohjautuen kokemuksiin kuitenkin. Lukee tekstiä oman kehyksensä läpi.

"Minulla on asiasta tällainen vaikutelma" on hyvin painava arvostelma, se on täysin aksiomaattinen, perustelematon. Ongelma on siinä, että arvostelmaa voidaan käyttää vaikkei vaikutelmaa/ tunnetta olisikaan. On osattava erotella nämä aidot ja epäaidot arvostelmat.

Tosiasiat voidaan kieltää, sillä niitä ei milloinkaan sanota eikä varsinkaan kirjoiteta. Näin ihminen voi olla ominaisuudeton, hän ei kanna vastuuta mistään, hän voi omaksua minkä tahansa näkökannan, mutta vain kevyesti, hän ei tunnusta väriä, hänelle mikään ei ole pyhää paitsi se metatasoisesti ettei mikään ole pyhää.

Maailmaa pystyy arvioimaan tunteella, kun konkretiaa, sanoja, ei enää ole.

Maailman kuvaaminen on entistä vaikeampaa, kun maailmaa ei enää vanhassa mielessä ole, ihminen ei edusta enää mitään, hän on ominaisuudeton.