Suomen tärkeimmän kirjallisuuslehden päätoimittaja soitti kaksi tuntia sitten ja kertoi että ensi viikon perjantaiksi hän kaipailee minulta alle kymmenen liuskan kirjallisuutta käsittelevää esseetä. Pidän tuollaisista puheluista. Vääntelin hetken ja keksin että kirjoitan Seppo Heikinheimosta, hänen Mätämunan muistelmistaan ja päätoimittajan mielestä se oli hyvä ajatus. Olen kolme tai neljä vuotta ollut aikeissa kirjoittaa Mätämunan muistelmista ja nyt toteutan mielitekoni. Yleensä saan kaikenkarvaisilta päämiehiltä enintään turpaani, joten vielä puhelun jälkeenkin olin iloisella mielin. Kyynikot eivät voita, sillä maailmassa on hyvyyttä.

Koko tämä kirottu viikko on mennyt tapellessa keskinkertaisuuksia alempien kanssa, joten ehkä loppuviikko menee paremmin. Piti ostaa sohva, mutta jäi ostamatta, kun kyynikot iskivät palkkionpuolituksineen, muttei se haittaa, sillä on heidän häpeänsä etteivät he tunne mitään, varsinkaan häpeää. Kirjailija Rosa Liksom ei ole vastannut eiliseen sähköpostiini, tuskin on sitä huomannut eikä siitä voi moittia. Saan sentään näyttelykirjaa viisi kappaletta ja kutsun sekä Jyväskylän Galleria en-muista-nimeä ja Mäntän Honkahovin näyttelyyn. Varmaan menen. Häpeän niin paljon etten voi sinne mennä. Aiheutinhan harmia Kauko Sorjosen säätiölle ja Maj-Lis Pitkäselle. Miten voisin näyttelyn avajaisissa kilistellä laseja ihmisten kanssa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Tosin tahtoisin nähdä ne maalaukset. Menen näyttelyihin incognito kun ne ovat avoinna elokuun loppuun saakka. Ironian tunteilta ei voi välttyä, kun ajattelenkin itseäni hiipimässä pitkin seinänvieriä, toivottavasti en kuitenkaan pudottele tauluja seiniltä. Galleria Variantti se Jyväskylän paikka on nimeltänsä.

Honkahovin sivuilta löytyy tietoa näyttelystä:

Kesänäyttely Pohjoinen ulottuvuus

9.6. -31.8.

Kauko Sorjosen säätiö järjestää tulevana kesänä Mäntän Honkahovissa näyttelykokonaisuuden, joka on saanut nimekseen Pohjoinen ulottuvuus. Näyttelyn vetonaula on Kalervo Palsa, vuonna 1987 vain 40-vuotiaana kuollut kittiläläinen maalari. Yksityiskokoelmista lainattuja Palsan töitä on esillä lähes neljäkymmentä. Valtaosa töistä on ensimmäistä kertaa suuren yleisön nähtävillä. Palsan muiston vaaliminen tuli osaksi Kauko Sorjosen säätiön toimintaa, kun se viime kesänä osti Kittilästä Palsan kotitalon ja hänen ateljeenaan toimineen Getsemaneksi kutsutun mökin.

Palsa-näyttelyn kuraattorina toimii Maj-Lis Pitkänen. Hän oli Palsan ystävä, jolle taiteilija testamenttasi jäämistönsä. Toukokuussa säätiö julkaisee näyttelyluettelon, johon Palsan töiden ohella tulee vanhoja valokuvia ja Palsaan liittyviä tekstejä. Kirjoittajia ovat mm. Rosa Liksom jaMaj-Lis Pitkänen.

Pohjoinen ulottuvuus -näyttelyn muut taiteilijat ovat Veera Pitkänen ja kolme pohjoissuomalaista kuvanveistäjää Risto Immonen, Sauli Miettunen ja Teuvo Tuomivaara. Pitkäseltä esillä on maalauksia. Puistoalueelle sijoittuvan veistosnäyttelyn kokoaa Liisa Tervahauta.

Se ei siis ole näyttelykirja vaan näyttelyluettelo. Onneksi en ole vielä lisännyt sitä CV:heni, kun ajattelin että saatan tehdä turhaa työtä. Veera Pitkäsen työt kiinnostavat minua myös, pidin näkemästäni hänen kotisivuillaan.

Mutta siis jo toukokuussa on Jyväskylässä Galleria Variantissa esillä Kalervo Palsan töitä. Kehotan käymään. Palsa on loistava taiteilija.