maanantai 5. maaliskuuta 2012

Tuli mieleen, että Juhani Tikkasen blogissa on linkki turkulaisen runoilijan Jonimatti Joutsijärven varsinaiseen esikoiskokoelmaan, joten menin Tikkasen blogiin, mutta ei linkistä enää löytynyt kokoelmaa. Tämä osoittaa sen, että pitää aina kopioida verkosta haluamansa asiat, sillä kohta ne saattavat olla kadonneet.

Kirjoitin taannoin kritiikin Joutsijärven toisesta kolmannesta runokirjasta Kiiltomatoon ja hänen esseistään myös siinä samalla. Innostuin aika tavalla kirjoista.

Kokoelman nimi on V i e r a s  p u h u u   k u i n  r i e k k o  ja se on vuodelta 2002. Juhani Tikkanen kertoo tuosta teoksesta täällä. Teos on ilmeisesti mytologinen myös sisällöltään. Täällä sanotaan:
"Vieras puhuu kuin riekko on minusta suomalaista gotiikkaa, siis sitä romanttista varianttia; synkkyyttä, rapistunutta, kuolemaa, ruumista."
Luulenpa etten milloinkaan tule lukemaan tätä kirjaa, mutta silti se vaikuttaa minuun. Runoilija itse sanoo kesällä 2007:
"En koskaan tarjonnut sitä kenenkään julkaistavaksi. Se on pisimmälle hiottu kirjallinen työni, neljän vuoden työn tulos, josta oli siirryttävä kaoottisempaan ilmaisuun, joka siirtymä oli erittäin hedelmällinen ja kauaskantoinen."
Ja sivun alalaidassa lukee:

"HAUTOMATTA EI SYNNY LINTUJA."
Jonimatti Joutsijärven esseet tutustuttivat minut Jorma Eroseen, hänen Uiguriinsa, mistä olen ikuisesti kiitollinen.

Täytyypä katsoa antikvariaateista, jos löytyisi Uigur. Tuskin löytyy. Joutsijärveltä omistan esseeteoksen, kolmas runoteos on minulla verkosta kopioituna ja tulostettuna tiedostona, kun ntamo ei arvostelijankappaleita harrasta ellei tekijä itse tahdo lähettää kriitikolle kirjaa.

Uigur, Harri Nordellin tuotanto. Niillä elää jo. Uigur. Niin upea sana. Anhavan Melleri-kirjassa mainitaan Eronen, että Eronen oli 1980-luvulla jo pidemmällä, siis jättänyt runouden taakseen. Eronen asui kai silloin - Turussa! Mistä tietää vaikka asuisi yhä ja joskus sattuisi vastaan. Mutta sitä en tietäisi. En edes huomaisi.

Ei kommentteja: