Huomio:

Jos neljäkymmentävuotiaana ei vielä osaa käyttää alkoholia, ei taitoa tule milloinkaan oppimaan. Onhan se mahdollista että oppii, muttei oppiminen todennäköistä ole.

Millainen typerys kännissä aina olenkaan! Uhoava paviaani, muttei paviaani ole hölmö. Minulla on niin suuri miellyttämisen tarve että myyn periaatteeni sekunnissa, ehkä vähän alle sekunnissa.

Ajattelin mainita alkoholismistani, jos vaikka joku lukija sairastaa samaa tautia ja voi nyt lohduttautua sillä, ettei ole maailman ainoa alkoholisti. Kuitenkaan en tee tästä avautumisblogia, se olisi liian raskasta, avautumista varten on olemassa päiväkirja.

Eilen kävi hauska tai "hauska" juttu, kun puhuin erään kanssa, joka sanoi että olemme tavanneet. En tietenkään muistanut tapaamista, koska olen ollut hirveässä kännissä, mutta sanoin heti: "En kai käyttäytynyt huonosti?" Kysymykselle on perustelunsa, mutta kysymys myös kuvaa kysyjää oivallisesti.

Palsa kertoo päiväkirjoissaan samantyyppisestä prosessista, omasta prosessistaan, jatkuvasta epävarmuudesta ihmisten parissa. Ja Palsa sentään oli loistava taiteilija, joten on sitä alemmuudentunnetta paremmissakin piireissä. Kun luen Palsan päiväkirjoja, samastun vahvasti, tunnen yhteenkuuluvuutta tuohon maalariin. Palsa ei ollut voittaja, hän oli häviäjä tässä hyvän itsetunnon maailmassa.