Taistelin jonkinlaisen version Selo-tekstistäni. Sekava siitä tuli. Ilmeisesti olen kadottamassa selkeän kirjoittamisen taidon, ei se vahva ole minulle koskaan ollut, mutta nyt on menossa vähätkin. Sekavuus on kuitenkin päämääräni. Sekavuus tulee sillä tavalla luonnostaan, että kuvaa asioita jotka ovat sekavia. Kai termi tajunnanvirta sopisi tähän. En pyri selkeyteen (kenties selouteen, mutta kirjoittamiseni on hyvin erilaista kuin Selolla).

Turhaan korjaa kirjoitusvirheitä. Puhuin Hännikäisen kanssa kirjoittamisesta ja hän selosti, että hänen kirjoittamisensa on aikalailla vastakkainen omani kanssa, hän pyrkii tarkkaan ilmaisuun, mikäli ymmärsin oikein. Samaa on Nylénillä. Mietin muuten vitsinä onko Joni Pyysalolla jo etukäteissopimus esseekirjasta Savukeitaan kanssa luettuani Joni Pyysalon arvion Suomen Kuvalehdessä Jaana Seppäsen esseekirjasta. Selailin Seppäsen kirjaa kaupassa, ehkä vielä luen sen.

Voihan vuorovaikutus. Vuorovesivaikutus. Aamuvuorovesivaikutus. Aamuvuorovesivaikutussuhde. Huomenna on kuun viimeinen päivä ja kirjan olisi oltava valmis. Käynkin katsomassa tilanteen. Ei ole päivityksiä, varmaan kiire. Toivottavasti onnistuu.

Kirjailija joka ei suostunut kirjoittamaan esseekirjaa voisi olla kirjan nimi. Sellainen on kuin Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään. Runoilija joka ei koskaan julkaissut runokirjaa. Runoja, Otavain 2012, 58 s. Tekijyyden ongelmaa käsittelevää lyriikkaa. Tekijänsä kuudestoista runoteos.