Luin Kurkivirtasta. Kohta luen Pilvihipiäistä kun kirjoitan siitä pikapuoliin. Jos minulla olisi kustantaja ysätvänä, ilmoittaisin kirjoittavani kirjan Hans Selosta. Onneksi ei ole niin ei tarvitse tehdä. Kirjoittaa. Ysätvänä. Lienee alue Aunuksesta koilliseen. Vanha vitsi on, että mikä on Paavo Olavilaisen kadonneen omaelämäkerrallisen paljastuskirjan nimi. Anus Ruskeasilmä. Näitä juttuja kun kertoo niin älyävät enintään professoriemeritukset. Itsekehua, itse kehua. Onko kehumista, että näin on. Ulkoavaruudessa, asteroidivyöhykkeellä kolotussa asteroidissa, ekstraterrestriaali muistelee kotinsa kirjallisuutta ja toivoo että seuraava kuljetuslento toisi miljoonan vuoden takaiset syksyn uutuudet. Hans Selo on heillä kulttikirjailijan asemassa niin kuin useimmissa sivilisaatioissa, kuitenkin on olemassa rinnakkaisuniversumi ja siellä sivilisaatio, missä Antti Tuuri on kulttikirjailija. Ysätvänää tarkkaillessaan ekstraterrestriaali muistaa senkin, että kuljetuslento viimeksi unohti wc-paperin. Ikävää. Maassa onkin jo löydetty uusia asteroideja, lisiä valikoimaan. Eräs uusi asteroidi muistuttaa Nelson Mandelan päätä ja onkin saanut nimensä rauhanmiehen mukaan. Tuolloin ekstraterrestriaalilla oli ollut raudanpuutetta ja hän oli syönyt rautapuristeita.