maanantai 27. helmikuuta 2012

Puhuimme siitä, miksi Caj Westerbergin Tranströmer-suomennos sai palkinnon, ja miksei Antti Nylénin Baudelaire-suomennos saanut. Minulle esitettiin pätevä selitys: oli Westerbergin vuoro, joskus hänet oli ohitettu ja nyt tuli tilaisuus kohdata.

Jaettiin kulttuurirahat ja oscarit. Tietenkin tulee mieleen, että jos 2 + 2 = 0 niin taloudella on merkitystä. Muttei sen enempää.

Ei kommentteja: