N e e k e r i

"Skitsofreeniseksi sanakirjaksi" tällaista puuhaa kutsuttiin, merkitysten etsimiseksi. Siitä on kysymys. Viitattiin myös sormiharjoitteluun. Ei ole sattumaa, että sanarunoutta-runosanautta sanotaan leikiksi, pelailuksi ja "tätähän tehtiin koulussa". Kyseessä on siis luovuus winnicottilaisittain, "Playing and Reality", mikä iän myötä vähenee, tukahtuu.

    R 

r i i p u

    s

    t

    i

Runosanattms ovat helppoja, myös lainausmerkeillä. Samoin kuin proosaan, esim. kirjoittamaan tekstiviestin, runosanoihintms pystyy kukatahansa, mutta harva pystyy saamaan niistä taidetta, myös lainausmerkeillä. Kai tukahduttamista on aina ja kaikkialla. Se on inhimillistä ja perustunee pelkoon. Ihanaa kun huomaa sitä itsessään kuin itsestään. Toisaalta taidetta on nopeammin kuin väitetään.

 K

 i

 s

 SA

     S

       S a a n

Luin eilen K a r s i k k o p u u n. Niin sitä vain kirjoja luetaan, perkele. Kävin kolme viikkoa sitten Tulenkantajat-runokirjakaupassa ja suorin käytännönpilan, kun K a r s i k k o p u u oli näyteikkunassa. Laitoin opuksen päälle ja eteen N a i s e n  p a i k k a  -nimisen runokirjan. Ehkä siinä osoittautui miehen sija.

Jotenkin olen viehtynyt mytologiseen runouteen, sitä oli Karsikkopuussakin, mytologista runoutta.