maanantai 6. helmikuuta 2012

Jos historiasta hakee vertaista perussuomalaisille, löydän punaiset. Alhaison hurja rähäkkä muutaman aikansa dosentin kannattelemana, sitten tulee vastaisku, kun määräävä taho ylioppilaiden ja älyttömyystön kera palauttaa järjestyksen. Vaalivalvongeissa toimittaja kysyi isä- ja tytär-Kuustoselta, miltä tuntuu kun eri sukupolvet ovat samalla asialla. Jotenkin vaivaantunutta vastaamista. Ja taas tuli mieleen se, että tämä lapsi-Kuustosen sukupolvi on epäonnistunut jopa isänmurhassaan. Edes 70-luvun nuoriso ei ollut näin noloa, karmeaa ja typerää. Ehkä parin sukupolven päästä tulee nuori sukupolvi, joka korottaa seuraavaan potenssiin typeryyden ottaen ohjenuorakseen nuorisomme ja heidän "perintönsä".

Mitä tulee potenssiin, niin päät ovat harvoilla pysyneet viileinä, enemmistöllä eritoten alapää on ollut kuumana. Mitä kaikkia sukupuolitauteja on viimeisen kuukauden aikana välitetty ja/ tai millaisia vaalilapsia pantu alulle ja keiden kanssa, sekä kuka ne ruokot maksaa? Ensi kesänä "festareilla" jos tahdot telttaan neidin kanssa, kerro vain äänestäneesi Haavistoa ja haarat ovat jo auki. Tästä kirjoitti aikanaan Kari Kontio Lajinsa viimeisen luvussa "Miten lesboja tehdään", vaikkei se ole luvun nimi vaan teema. Céline puolestaan kertoi, että ensimmäisen maailmansodan aikana Pariisissa "naisten perseitä kuumotti". Suomennoksessa ei ole näin suoraan, mutta sanatarkasti puhutaan nimenomaan perseistä eikä nivusista.

Ihmiset huusivat miljoonaa kuin merkittävää saavutusta, kuin eräs kyläkauppias mainostaan (pilkit, missit), vaikka kyseessä oli Suomen historian järkyttävin valitappio, murskahäviö ja häpeä. Kuitenkaan häpeää ei enää tunneta. Menneitä ei muistella. Nöyryyttä ei ole. Sääli on näiden mielestä sairautta, vaikka sääli on terveyttä. Me olemme veljiemme vartijoita. Maailma on lopullisesti perversoitunut.

Katsoin televisiosta jalkapallon Afrikan mestaruuskilpailuja. Siinä, kun pelaajat olivat menossa pukukoppiin, tuli mieleen että noille jätkille voi vielä valmentaja huutaa, eivät ole heti inisemässä ja pahoittamassa mieltään, seurasiirtoa kärkkymässä, maajoukkueuraa lopettamassa. Vaan on Afrikkaankin jo mielensäpahoittaminen rantautumassa.

Liitän tuotapikaa omistukseeni Ezra Poundin Cantosin. Yritän jättää rahvaanasiat vähemmälle kun vaaleistakin päästiin.

Ei kommentteja: