tiistai 7. helmikuuta 2012

Saapui Kerberos. Luin ensin oman kritiikkini Pahan kukista. Sitten lähdin kirjastoon ja pikaisesti mulkaisin Parnassoa 1/2012:

Vesa Rantamalle

Esititte Turun Runoseminaaria käsitelleessä reportaasissanne (Parnasso 7/2011) arvion, jonka mukaan  ylläni ollut t-paita olisi ollut liian pieni. Vaikutelma syntyi kenties siitä, että kyseinen vaate oli vielä uutuuttaan jäykkä, eikä niin ollen laskeutunut luontevasti vatsakumpuni ylitse. Vatsakumpuni kokoon vaikuttaa käyttämäni lääkitys, joka saattaa aiheuttaa kymmenen, jopa kahdenkymmenen prosentin painonlisän.

Muuten pidin raportistanne paljon. Se on eläytyvä ja resonoiva.

Kunnioittavasti Teidän,

SAMI LIUHTO
Vätti

Valittelin taannoin, että minulla on hullun maine. "Mut siihenhän sä oot pyrkinyt", vastattiin. Sitä saa mitä tilaa. Tässä maailmassa olen mielelläni hullu. Lainasin kirjastosta Werner Aspenströmin Vuosikertomuksen, The Review of Contemporary Fictionin Suomi-numeron ja Ville Hytösen Karsikkopuun. Muistaakseni väitin joskus Karsikkopuun tekijälle lukeneeni Karsikkopuun, mikä väite oli täyttä paskaa, mutta tuskin Karsikkopuun tekijä lausumaani muistaa. Se on onnellista. Sitten luin erästäkin arvostelua Hans Selon toisesta romaanista, missä kriitikko itsepintaisesti sanoi teosta Pilvihippiäiseksi, myös pienellä alkukirjaimella. Pilvihippiäinen on kiehtova lintu, se syö Tomas Tranströmerin mukaan nimettyä ötökkää, kurkvirtaensista, viralliselta nimeltään Mordellistena transtroemeriana. Sillä ei se Kurkivirtanen ole vaan Kurkvirtanen. Tai Kurkvuolanto.

Pilvihippiäinen. Ekstraterrestriaali asteroidikolossaan kartoittaa pilvihippiäisen reviiriä ja lukee Kurkvirtasta. Karsikkopuussa pilvihippiäinen pesii ihkaomassa kolossansa ja syö kurkvirtasta. --> Selo, Hans; Niklander, Hannu; navettaproosa; Kurkvirtanen; Pimppi; Moldova.

Ei kommentteja: