Sivut

lauantai 18. helmikuuta 2012

Vaimo oli jättänyt Facebookinsa auki ja kävin vähän seikkailemassa. Siellä ehdotettiin, että luettaisiin kirja, joka olisi armelias, kirjassa annettaisiin ihmiselle anteeksi. Erinomainen ehdotus! Tässä lakkauttavassa maailmassa on armolle tilaa.

Suosittelen Ryhmyä ja Romppaista armeliaaksi kirjallisuudeksi. Siinä ollaan väärässä, oikeassa, joskus jopa vasemmassa, ja ihminen on hyvin haavoittuvainen. Näille ajanmukaisille nauretaan. Tosin heillekin kuuluu anteeksianto. Mutta huumorilla on hyvä suhtautua näihin tyyppeihin. Eivät he tiedä mitä tekevät, emmekä mekään.

Täytyy lopettaa tuo vinoilu puna-vihreitä kohtaan. Ei tässä kukaan virheetön ole, mutta puna-vihreillä virheet ovat jotenkin... ilmeisiä. Tai tämä brylcreemi-Wallin sotaministeriöineen... Hän on aivan valmis kesäfarssin hahmo. Kuka meistä ei olisi! Yksikin räksyttää blogissaan minkä kerkiää! Joku historian opiskelija oli lukenut vanhoja ainejärjestölehtiä ja mainitsi vuodesta 1994, että siinä räksytettiin milloin millekin. Hauskasti sanottu. Eikä mitään muutosta ole 18:ssa vuodessa tapahtunut. Samaa paskaa vuodesta toiseen!

Räkyttää. Räksyttää. Yritin etsiä sitä mainintaa mutten löytänyt! 

Ei kommentteja: