vaikkapa: nii, tuo on ainakin siinä putte w:n esseekokoelmassa semmonen ratkaisematon ongelma, että ollaanko tässä nyt megaluokan hulluja vai järkeviä ihmisiä. sitä kysymystä pw ei tietenkään ulota itseensä, mutta kyllä se lanka vaan sinne johtaa.
tokkopa: siksikään liuhdon ja puten kaltaiset kaverit eivät voi pitää runoudesta. paitsi ehkä tarpeeksi selkeästi yhteiskunnallisesti virittyneestä, koska silloin voi sanoa olevansa runoilijan kanssa jostain sosiaalisesta asiasta “samaa mieltä”.
vaikkapa: mut miten tää liittyy maskuliinisuuteen, tai siihen, että nainen ei kirjottas noin?
tokkopa: ehkä olisi pitänyt muotoilla, että toivottavasti nainen ei kirjoittaisi noin.
tokkopa : ehkä tuollaisia pikkutakkinaisiakin on. historiasta kiinnostuneita jäänteitä vuosikymmenten takaa. pakinamiehiä.
Lähde. Hiukan rassaa se, että epäillään, tiedänkö olevani pikkasen sekopää. Hauskaa on se että nämä kaverit ovat, todellakin, nimimerkkejä, mutta saman epäkoulukunnan ihmiset itkevät jatkuvasti, jos joku kirjoittaa nimimerkillä. Valitus ei haittaa minua, mutta voisi joskus katsoa peiliin.
Keitähän nuo on? Varmaan moni tietää. Muistan pelästyneeni, vaikka olisi minun pitänyt ymmärtää, että olin kaivanut verta nokastani. Sitä saa, mitä tilaa.
Eniten minua järkytti se, että koska olen luonteeltani mielistelijä, olin nyt aiheutunut (siis ajautunut, mutta ehkä aiheutunutkin) ongelmiin. Itse asiassa tämä ongelma on aika monella muullakin, mutta olen silti itsekin varmistelemassa. En sentään kertonut äänestäväni Pekka Haavistoa! Ei sitä minulta kysyttykään, mutta olisin voinut varmuudeksi ilmoittaa. Ettei päästä sanomaan. Olen joukoissanne. Toisaalta mielistelin toiseen suuntaan. Eli sama lopputulos.
Toivottavasti nimimerkkijät ei ole ihan sitä perusporukkaa, joka on äänessä, vaan hieman sivulta. Takasivulta. Ettei kirjoittajana olisi X-järvi tai semmoinen.
4 kommenttia:
Terve Sami,
en oikein päässyt jyvälle, millä tavalla olen aiheutunut ongelmiin?
Mietin tuota konsensustouhua ja olin käynyt blogissasi ja tuli mieleen sinänsä ansiokas Haavisto-merkintäsi ja miten sen omassa mielessäni (yhtä mieltä tämä on) liitin Haavisto-ilmiöön. Huomaat ehkä, että olen ottanut sinusta ns. olkinuken, jota söhin jos en muuta keksi. Tai yleensä Luutiita sohin.
Aa, joo. Haavisto-kampanjassa oli konsensustouhua, yllättävääkin sellaista. Se sopii muhun vähän huonosti sikäli, että seuraan politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita myös vaalien välillä, ja olin oman ehdokkaani valinnut jo ennen kuin yksikään vaalikampanja oli alkanut. Mutta ilmiöönhän se hyvin istuu, jos sen niin päin ajattelee. Ongelmaksi en asiaa näe - koen, että lopputulos oli odotetunlainen; vaalin kummatkin kierrokset, ja ennen muuta toinen, olivat jälleen hyviä indikaattoreita niin suomalaisesta yhteiskunnasta, kuin yksittäisistä tahoistakin. Ennemminkin: tämän vaalin myötä joillekin saattoi syntyä ongelma n. kuuden vuoden päähän.
Olkinukkeja pitää olla, että olisi edes jotakin mitä sohia. Mullakin on.
Mutta jos olit valinnut ehdokkaan jo etukäteen ja seuraat muutenkin politiikkaa, et kuulu niihin ärsyttäviin tyyppeihin, jotka meuhkasivat Tavastialla.
Lähetä kommentti